Perustelut
A kertoi autonsa pohjamuovien rikkoutuneen 17.7.2026 Nisulankadulla. Hänen mukaansa tien keskelle oli rakennettu lähes 30 cm korkea epätasainen asfalttitöyssy. A vaati Jyväskylän kaupunkia maksamaan korvauksena vahingosta 180 euroa.
Katupäällikkö hylkäsi vahingonkorvaushakemuksen päätöksellään JyväskyläDno-2026-2741.
Oikaisuvaatimus
A on tehnyt päätöksestä seuraavan oikaisuvaatimuksen:
En hyväksy päätöstä.
Päätöksessä todetaan, että hidaste oli "tavanomainen" ja että ajoin huomattavaa ylinopeutta. Kiistän molemmat väitteet. Ajoin työmaa-alueella varovasti, mutta siitä huolimatta auton pohjamuovisuoja osui työmaan epätasaiseen pintaan ja vaurioitui.
Liitteenä olevista valokuvista näkyy selvästi, ettei kyse ollut tavanomaisesta hidasteesta vaan poikkeuksellisen epätasaisesta ja jyrkästä työmaan ylityksestä. Kyseinen pohjamuovisuoja oli juuri uusittu noin vuodenvaihteen aikaan aiempien Jyväskylän huonokuntoisten teiden aiheuttamien vaurioiden vuoksi, joten kyse ei ollut vanhasta tai valmiiksi rikkoutuneesta osasta.
Päätöksessä esitetty väite ylinopeudesta perustuu ilmeisesti työntekijän omaan arvioon eikä objektiiviseen mittaukseen. Pelkkä arvio ei riitä osoittamaan ylinopeutta.
Katson edelleen, että työnaikainen hidaste oli toteutettu tavalla, joka aiheutti tarpeettoman vaaran myös varovaisesti ajaville tienkäyttäjille.
Pyydän, että asia käsitellään uudelleen.
Vastine
Suomen vahingonkorvausoikeudessa lähtökohtana on, että jokaisen on itse kärsittävä vahinko, joka häntä kohtaa. Jotta vahingon kärsinyt voisi vyöryttää vahingon toisen korvattavaksi, on siihen oltava jokin erityinen oikeusperuste. Kaupungilla tienpitäjänä ei ole kaduilla tapahtuneista ajoneuvovahingoista ankaraa eli tuottamuksesta riippumatonta vastuuta. Korvausvastuun syntymisen edellytyksenä on tuottamus, eli virhe tai laiminlyönti kadun kunnossapidossa.
Vahinko tapahtui tietyöalueella, jonne oli tehty kadun poikki öljysorasta tilapäinen hidaste nopeuksien alentamiseksi. Tämän kaltaisista työmaahidasteista ei laadita kirjallisia suunnitelmia, joista niiden mitoitukset ilmenisivät. A:n oikaisuvaatimuksena käsiteltävään sähköpostiviestiin sisältyy töyssystä valokuva, josta ei kuitenkaan ilmene milloin se on otettu. Vastaavan työnjohtajan mukaan hidaste on ollut muodoltaan ja korkeudeltaan yleisesti käytettävää mallia.
Vahingoittunut auto on vuonna 2015 käyttöön otettu Mercedes Benz CLA 200 D -farmari. Jos hidaste olisi ollut vahingonkorvaushakemuksessa väitetyn korkuinen (lähes 30 cm), olisi sen ylittäminen ollut mahdotonta matalalla farmariautolla.
Liikenteenlaskennan mukaan kyseisellä katuosuudella kulkee molemmat ajosuunnat huomioiden noin 12 500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Tietoon ei ole tullut, että hidastetta ylitettäessä olisi sattunut muita vahinkoja. Tämä osoittaa sen olleen ylitettävissä ilman vaurioita.
Hidasteesta varoitettiin liikennemerkillä A10, töyssyjä. Merkillä varoitetaan töyssystä, korotetusta suojatiestä tai muusta vastaavasta rakenteesta. Hidasteen kohdalla kadun reunassa oli huomiopaalu.
Vahinkopaikalla oli voimassa nopeusrajoitus 30 km/h. Vahingon havainneen työntekijän mukaan autoa kuljettiin huomattavalla ylinopeudella. Tieliikennelain 3 § mukaan tienkäyttäjän on vaaran ja vahingon välttämiseksi noudatettava liikennesääntöjä sekä olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta.
Jyväskylän kaupungin ei ole voitu todeta aiheuttaneen vahinkoa tuottamuksellaan.
Lainkohdat: - vahingonkorvauslaki 2 luku 1 §
- kuntalaki 134 §
Päätösehdotus
Esittelijä
-
Hannu Kantonen, toimialajohtaja, hannu.kantonen@jyvaskyla.fi
Kaupunkirakennelautakunta hylkää oikaisuvaatimuksen.