Perustelut
Jyväskylän kaupungin rakennus- ja ympäristölautakunta on 11.10.2022 myöntänyt Jyväskylän kaupungille ympäristöluvan Palokan maankaatopaikan laajentamiseen. Ympäristölupa sisältää puhtaiden ylijäämämaiden läjittämisen, pilaantumattoman rakennusjätteen sekaisen maa-aineksen käsittelyn ja välivarastoinnin, murskatun betonijätteen ja kantojen varastoinnin sekä lumenkaatopaikkatoiminnan. Ympäristölupapäätöksen mukaan maankaatopaikan laajennusalueen hulevedet johdetaan alueen länsi-/lounaispuolella sijaitsevan saostusaltaan kautta naapurikiinteistöllä 179-404-31-1 sijaitsevaan ojaan ja edelleen ojaverkostoa pitkin Kaitajärveen. Ympäristölupapäätöksestä tekemässään muutoksenhaussa kiinteistön 179-404-31-1 omistaja on vastustanut vesien johtamista omistamallaan maalla sijaitsevaan ojaan. Jätteen käsittelykentällä muodostuvat hulevedet johdetaan kaakkoon Tuomiojärven suuntaan, eikä niitä käsitellä tässä päätöksessä.
Vaasan hallinto-oikeus on päätöksessään 3.9.2024 edellyttänyt, että vesien johtamisesta ja niiden aiheuttamasta kuormituksesta tehdään tarkempi selvitys. Lisäksi Vaasan hallinto-oikeus edellytti lupaviranomaista käsittelemään YSL 68 §:n mukaisen oikeuden jäteveden johtamiseen toisen alueella sijaitsevaan ojaan. Hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, että asiassa on jäänyt osin selvittämättä ja määräämättä, miten toiminnassa syntyvä jätevedeksi katsottava hule- ja suotovesi täsmälleen johdetaan toisen alueella sijaitsevaan ojaan. Luvan käsittelyssä ei ole tutkittu ympäristönsuojelulain 68 §:n mukaisia edellytyksiä jäteveden johtamiseksi ojaston kautta Kaitajärveen tai tarkasteltu mahdollisen käyttöoikeuden myöntämistarvetta toisen maalle.
Toiminnanharjoittaja teetti selvityksen Palokan lumen- ja maankaatopaikan vesienkäsittelystä ja vesistökuormituksesta (Sitowise 19.3.2025). Tavoitteena oli selvittää Palokan lumen- ja maankaatopaikan vesienhallinnan ja -käsittelyn riittävyys ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Selvityksessä tarkasteltiin vuosittain purkuojaan johdettavia vesimääriä ja vesien aiheuttamaa kokonaiskuormitusta. Selvityksessä todettiin, että Palokan lumen- ja maankaatopaikan tulevalla toiminnalla ei katsota olevan heikentävää vaikutusta Kaitajärven tilaan. Rakennettavasta jätteiden käsittelykentästä ja siellä varastoitavasta rakennusjätteestä, purkubetonista ja kannoista ei synny kuormitusta Kaitajärveen tai siihen laskevaan purkuojaan, koska käsittelykentän vedet ohjautuvat Tuomiojärven suuntaan. Käsittelykenttä sijoittuu vanhan jo aiemmin täytetyn maankaatopaikan alueelle, suunnitellun maankaatopaikan laajennuksen itäpuolelle. Selvityksen johtopäätöksissä todettiin, että Palokan maankaatopaikalle suunniteltu vesienkäsittelyratkaisu on teknisesti ja taloudellisesti perusteltu.
Hule- ja suotovesien johtaminen
Ympäristölupahakemuksen mukaan maankaatopaikalla muodostuvat vedet johdetaan ympärysojaa pitkin läjitysalueen lounaisreunalle rakennettavaan saostusaltaaseen. Saostusaltaasta vedet johdetaan toiminnan sijaintikiinteistön 179-403-7-21 ja naapurikiinteistön 179-404-31-1 rajalla kulkevaan ojaan. Maankaatopaikan vesien näytteenottopiste sijoittuu saostusaltaan ja kiinteistöjen rajaojan väliin. Saostusaltaan ja rajaojan välinen etäisyys on noin 15 metriä, oja kulkee purkukohdan jälkeen kiinteistöjen raja-ojana noin 20 metriä, jonka jälkeen ojalinjaus kulkee kiinteistöllä 179-404-31-1 metsä-/pelto-ojana. Kiinteistön 179-404-31-1 jälkeen oja kulkee metsäojana ja purkaa Kaitajärveen rakentamattoman metsäkiinteistön kohdalla noin 20 metrin etäisyydellä lähimmän asuinkiinteistön rajasta.
Asian käsittely
Niiden kiinteistöjen omistajat, joiden kautta maankaatopaikan ja Kaitajärven välinen laskuoja kulkee, on kuultu asianosaisina 25.3.2025 päivätyllä kuulemiskirjeellä.
Muistuttaja A toteaa, että selvitys on hyvin pitkälti olettamuksiin perustuva. Alueella on ollut 40 v läjitystä ja vuosivuodelta päästöt lisääntyneet. Alapuoliseen vesistöön johtavat ojat alkupäästä täyttyneet ja noin 1 km matkalta ruskean lietteen tahrimat. Ojastoon kohdistuva lisävirtaus irrottaa lietettä järveen ja täyttyneen ojan kohdalla maastoon. Tämä kaikki johtuu aiemmasta läjitystoiminnasta: täyttöpenkalta työnnettiin kymmeniä kuormia alas kesällä usein sateella ja talvella lumet ja maat yhtä aikaa. Keväällä lumi sulaessaan huuhtoi kaiken ruostevärin ja mangaanin purkuojaan. Tästä olen kertonut aiemmin ja siihen vastattu, että käytetään parasta tekniikkaa läjityksessä. Tästä tekniikasta pitää laatia kirjallisesti seikkaperäinen selvitys, ettei entistä täyttötyyliä missään tapauksessa käytetä. Kaivinkone levittämään ja tamppaamaan kuormat heti loivaan penkkaan.
Muistuttaja B toteaa, että Kaitajärven ranta-asukkaana Kaitajärven ja sen ympäristön tilalla on suuri merkitys sekä itselle että tulevien sukupolvien näkökulmasta. Ymmärrämme, että ylijäämämaat ja -lumet on sijoitettava johonkin, mutta se on tehtävä vastuullisesti.
Vaasan hallinto-oikeus on kannanotossaan kiinnittänyt huomiota mielestämme aivan oikein siihen, että maan- ja lumenkaatopaikalla toteutettavan toiminnan ympäristölle aiheuttamia seurauksia ei ole arvioitu riittävästi. Hallinto-oikeuden toiminnanharjoittajalta velvoittaman selvityksen päätelmissä todetaan, että toiminnasta ei todennäköisesti synny kuormitusta Kaitajärveen tai siihen laskevaan purkuojaan. Asianosaisina on vaikea tyytyä todennäköisyyteen. Näin tärkeässä asiassa tarvitaan lisää avoimuutta toimintatavoista. Millaista tekniikkaa läjityksessä käytetään? Haluamme saada myös tiedon kaksi kertaa vuodessa tehtävien mittausten toteuttamistavasta ja tuloksista.
Selvityksen päätelmä ”Lisäksi on hyvä huomioida, että Kaitajärven rannalla ei sijaitse virallista uimarantaa, joten maankaatopaikalta Kaitajärven suuntaan purkautuvat vedet eivät vaaranna uimaveden laatua ”, on kestämätön. Virallisen uimarannan puuttuminen ei ole yhteydessä uimaveden laadun vaarantumiseen. Me vakituiset Kaitajärven ranta-asukkaat ja loma-asukkaat haluamme uida puhtaassa Kaitajärvessä.
Hakijan vastine
Vastineessaan 30.7.2025 toiminnanharjoittaja toteaa, että maankaatopaikan vesienkäsittely on suunniteltu ja mitoitettu hillitsemään alueelta muodostuvia hulevesivirtaamia eri mitoitusvirtaamilla sekä estämään kiintoainepitoisen veden kulkeutuminen alueen ulkopuolelle laskeuttamalla kiintoainetta laskeutusaltaassa. Valittu tekniikka on yleisesti käytössä kiintoaineen poistamiseksi hulevesistä ja valuma-alueen koko (8,5 hehtaaria) huomioiden, se on myös taloudellisesti järkevin ja ympäristön kannalta käyttökelpoisin ratkaisu suurten vesimäärien käsittelemiseksi.
Muistutukseen A toiminnanharjoittaja toteaa, että maankaatopaikan suunnitelmassa lisävirtaukseen on varauduttu aiempaa suuremmalla viivytystilavuudella eri mitoitustilanteet huomioiden.
Ojastossa esiintyvä ruosteväri ja mangaani saattaa osaltaan olla myös alueen maaperälle tyypillinen ilmiö, jossa veden purkautuminen hapettomista oloista pintaan aiheuttaa metallien saostumista ja joiden muodostama sakka on tyypillisesti punaruskeaa.
Muistutukseen B toiminnanharjoittaja toteaa, että käytettävä läjitystekniikka on vastaaville alueille tyypillistä maa-aineksen käsittelyä, eli maankaatopaikalle tuodaan pääasiassa kuivia maarakentamisen ylijäämämaita. Maa-aines tuodaan täyttöpenkereeseen kuorma-autoilla ja täyttöpengertä tiivistetään tarpeen mukaan täyttötyön edetessä. Maankaatopaikalla muodostuvien hulevesien käsittelyssä on varauduttu kiintoaineksen poistoon ja virtaamien hillintään reunaojilla sekä laskeutus- ja suodatusrakenteilla.
Muistutuksessa huomautettiin että ”Selvityksen päätelmä ”Lisäksi on hyvä huomioida, että Kaitajärven rannalla ei sijaitse virallista uimarantaa, joten maankaatopaikalta Kaitajärven suuntaan purkautuvat vedet eivät vaaranna uimaveden laatua ”, on kestämätön.” Tämä kohta päätelmistä liittyi käsittelykenttään ja päätelmä perustuu siihen, että käsittelykentän vedet eivät laske Kaitajärveen. Käsittelykentän vedet ohjautuvat Tuomiojärven suuntaan.
Vastaus muistutuksiin
Alueella on ollut pitkäaikaista maanläjitystoimintaa. Maankaatopaikan lähialueen ojissa on havaittavissa kiintoaineskuormitusta, joka voi olla peräisin aiemmasta maankaatopaikkatoiminnasta tai muusta lähialueella tapahtuneesta ympäristöluvanvaraisesta toiminnasta. Maastokäynnillä 18.8.2025 maankaatopaikan saostusaltaalta lähtevää ojalinjaa havainnoitiin noin 600 metrin matkalta, jolloin ojassa ja sen penkoilla havaittiin ruostebakteerin aiheuttamaa värjäytymää ja sakkakertymää. Vesi ojassa oli maastokäynnin aikana matalalla ja virtaama pieni. Ojalinjan alkupäässä kiintoainekuormituksen vaikutus oli selvästi havaittavissa, noin 400 metrin etäisyydellä saostusaltaasta alkaa suoalue, jonka jälkeen ojassa havaittavissa olevat vaikutukset ovat vähäisempiä. Laskuoja kulkee tien Hytölänlaita ali noin 800 metrin etäisyydellä (ojalinjaa seuraten) maankaatopaikan saostusaltaasta. Hytölänlaita-tieltä kaakkoon (maankaatopaikan suuntaan) ojavesi oli kirkasta ja nähtävissä oleva ojanpohja sekä -reunat normaalin näköiset, rautasakkasaostumia tai -värjäytymää ei ollut havaittavissa.
Läjitys tehdään järjestelmällisesti täyttösuunnitelman mukaisesti. Maa-ainekset puretaan vastaanottoa varten tasatulle alueelle. Kun alueelle on kerääntynyt riittävästi tasoitettavia maamassoja, massat levitetään ja tiivistetään kerroksittain levityskalustolla/puskukoneella. Eroosio estetään sijoittamalla soveltuva pintamaakerros täytön pintaan välittömästi, kun täyttötilavuus on saavutettu. Maisemointi tapahtuu sitä mukaa kun alue täyttyy.
Alueella syntyvät hulevedet ovat maankaatopaikan vesiä, joille on tyypillistä, että veden sameus, väriarvo sekä rauta- ja ravinnepitoisuudet ovat usein kohonneita. Nykyinen saostusallas on suunniteltu kunnostettavaksi ja laajennettavaksi. Saostusallas on mitoitettu niin, että se on riittävän kokoinen käsittelemään sen yläpuolisen valuma-alueen vedet. Saostusaltaan laajennuksen myötä lumen- ja maankaatopaikan vedet tullaan käsittelemään tehokkaasti sekä määrällisesti että laadullisesti siten, että Kaitajärveen purkautuvat vedet eivät todennäköisesti heikennä järven vedenlaatua. Ympäristölupapäätöksessä on määrätty saostusaltaan kunnossapidosta ja säännöllisestä, vähintään kerran vuodessa tapahtuvasta tyhjentämisestä saostusaltaan toimivuuden varmistamiseksi. Lisäksi toiminnanharjoittajan on varmistuttava siitä, että veden viipymä altaassa on riittävä hienoaineksen laskeutumiseksi. Ympäristöluvassa on annettu määräykset toiminnan tarkkailusta, lisäksi Vaasan hallinto-oikeus on päätöksessään lisännyt tarkkailua koskevan lupamääräyksen 17a.
Perustelut
Ympäristönsuojelulain 68 §:n mukaan oikeus jäteveden johtamiseen toisen maalla olevaan ojaan tai vesilain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuun noroon voidaan myöntää, jos johtamisesta ei aiheudu kohtuutonta haittaa muille ja johtaminen on teknisesti ja taloudellisesti perusteltua. Jäteveden johtamiseen avo-ojassa tai norossa ei saa myöntää oikeutta, jos oja tai noro on tontin, rakennuspaikan, uimarannan tai muun vastaavan erityiseen käyttöön otetun alueen välittömässä läheisyydessä.
Naapuruussuhdelain 26/1920 17 §:n mukaan kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa ei saa käyttää siten, että naapurille, lähistöllä asuvalle tai kiinteistöä, rakennusta tai huoneistoa hallitsevalle aiheutuu kohtuutonta rasitusta ympäristölle haitallisista aineista, noesta, liasta, pölystä, hajusta, kosteudesta, melusta, tärinästä, säteilystä, valosta, lämmöstä tai muista vastaavista vaikutuksista. Arvioitaessa rasituksen kohtuuttomuutta on otettava huomioon paikalliset olosuhteet, rasituksen muu tavanomaisuus, rasituksen voimakkuus ja kesto, rasituksen syntymisen alkamisajankohta sekä muut vastaavat seikat.
Oja, johon vesiä johdetaan, ei sijaitse rakennuspaikan tai muun erityiseen käyttöön otetun alueen välittömässä läheisyydessä. Palokan maankaatopaikan purkuoja Kaitajärveen kulkee maa- ja metsätalousvaltaisella alueella, pääosin metsäojana. Kiinteistöllä 179-404-31-1 oja kulkee pellon reunassa ja metsäalueella, oja ei sijaitse rakennuspaikan, uimarannan tai muun vastaavan erityiseen käyttöön otetun alueen välittömässä läheisyydessä. Karttatarkastelun perusteella ojan etäisyys kiinteistön 179-404-31-1 asuinrakennukseen ja oleskelupihaan on noin 120 metriä.
Ympäristöluvan valmistelun yhteydessä lupavalmistelija on tutustunut hankealueeseen maastokäynnillä 24.8.2022. Maastokäynnin yhteydessä on käyty Hytölänlaita -tien alittavan tierummun kohdalla havainnoimassa ojan ja ojaveden tilaa. Laskuojan pituus maankaatopaikan saostusaltaan ja Hytölänlaita -tien alittavan tierummun välillä on noin 800 metriä. Käynnillä ei havaittu ojassa tierummun kohdalla kiintoainesta, ruostesakkaa tai muutakaan maankaatopaikkatoiminnasta aiheutuvaa kuormitusta. Laskuoja jatkuu tierummun jälkeen noin 280 metriä ja päätyy Kaitajärveen. Oja purkaa Kaitajärveen rakentamattoman metsäkiinteistön kohdalla noin 20 metrin etäisyydellä lähimmän asuinkiinteistön rajasta. Vesien johtaminen Kaitajärveen ei aiheuta kohtuutonta haittaa.
Alueella syntyvät hulevedet ovat maankaatopaikan vesiä, joille on tyypillistä, että veden sameus, väriarvo sekä rauta- ja ravinnepitoisuudet ovat usein kohonneita. Nykyinen saostusallas on suunniteltu kunnostettavaksi ja laajennettavaksi. Saostusallas on mitoitettu niin, että se on riittävän kokoinen käsittelemään sen yläpuolisen valuma-alueen vedet. Saostusaltaan laajennuksen myötä lumen- ja maankaatopaikan vedet tullaan käsittelemään tehokkaasti sekä määrällisesti että laadullisesti. Altaalle on myös määrätty kunnossapitovelvoite ja alueelta lähtevien vesien laatua tullaan tarkkailemaan. Tämän perusteella alueen hulevedet voidaan johtaa alapuoliseen ojaan ympäristönsuojelulain 68 §:n mukaisesti.
Maankaatopaikoilla syntyvät vedet johdetaan tyypillisesti alueella olemassa olevaa tai rakennettavaa laskuojaverkostoa pitkin vesistöön. Maankaatopaikoilta poisjohdettavissa vesissä olevan kiintoainekuormituksen vähentämiseen käytetään saostusaltaita, pintavalutuskenttiä tai vastaavaa tekniikkaa, joissa virtausta hidastamalla estetään kiintoaineksen kulkeutuminen alapuoliseen vesistöön. Kyseessä on maankaatopaikkatoiminnalle tavanomainen vesien käsittely- ja johtamistapa. Vaihtoehtoisia teknisesti ja taloudellisesti käyttökelpoisia vesienjohtamisratkaisuja ei ole löydettävissä.
Palokan maankaatopaikan ympäristössä paikalliset olosuhteet eivät ole erityisen herkkiä, laskuoja kulkee tavanomaisella maa- ja metsätalousvaltaisella alueella pelto-/metsäojana, lisäksi tulee huomioida, että laajennusalue on pieni (pinta-ala 2,5 hehtaaria ja täyttötilavuus 73 000 m3). Laskuojiin kertyvä kiintoaines on mahdollista poistaa ojista toiminnanharjoittajan ja ojan muiden hyödynsaajien toimesta. Toiminnasta syntyvä kuormitus on tavanomaista maankaatopaikkatoimintaan liittyvää kuormitusta. Kiinteistölle aiheutuvia mahdollisia vaikutuksia ovat ojan vesimäärän mahdollinen lisääntyminen, sekä veden laadun muutokset, kuten veden sameuden, väriarvon sekä rauta- ja ravinnepitoisuuksien kohoaminen. Muutoksista ei aiheudu kohtuutonta haittaa rasitetulle kiinteistölle tai sen käytölle. Maanläjitystoiminta on alueella ollut pitkäkestoista, aiemman samankaltaisen toiminnan aikana maankaatopaikan vesienkäsittelystä tai -johtamisesta ei ole tullut valituksia valvontaviranomaiselle.
Määräykset kunnossapitovelvoitteesta on annettu toiminnasta aiheutuvien haittojen poistamiseksi ympäristönsuojelulain 158 §:n mukaisesti. Jätevettä johtava on velvollinen osallistumaan ojan kunnossapitoon aiheuttamaansa kunnossapitotarvetta vastaavasti.
Ympäristönsuojelulain 68 §:n 2 momentin mukainen käyttöoikeus koskee tilanteita, joissa sijoitetaan viemäriputki tai tehdään oja toisen maalle eikä maanomistaja anna suostumustaan toimenpiteisiin. Palokan maankaatopaikan vedet johdetaan olemassa olevaan avo-ojaan eikä vesien johtaminen edellytä viemäriputken sijoittamista tai uuden ojan kaivamista. Näin ollen maankaatopaikan vesien johtaminen ei edellytä YSL 68 §:n 2 mom. mukaisen käyttöoikeuden käsittelemistä.
Vesien johtaminen toisen maalla sijaitsevaan ojaan on kuvattu kohdassa Hule- ja suotovesien johtaminen sekä liitteenä 1 olevassa detaljikuvasssa. Liitteessä 2 on esitetty vesien purkureitti Kaitajärveen kokonaisuudessaan sekä tarkkailupisteiden sijainti.