Perustelut
Asia
Jyväskylän kaupunki on vuokrannut MRT Infra Oy:lle jätteenkäsittelytoimintaa varten määräalan kiinteistöstä 179–404-62-3 osoitteessa Koppalankaari 177. Määräalalle on myönnetty ympäristölupa KARP 46/2009 ja ympäristöluvan muutos D/1603/2017. Ympäristölupahakemuksen mukaisesti vuokramääräalalla on saanut käsitellä betoni-, tiili-, puu-, energia- ja asfalttijätettä. Betoni- ja tiilimursketta on saanut hyödyntää kenttärakenteessa. MRT Infra Oy:n konkurssimenettely on tullut valvontaviranomaiselle tiedoksi 17.4.2025.
Rakennus- ja ympäristölautakunta on päätöksellään 12.5.2026 § 29 määrännyt ympäristönsuojelulain 175 §:n nojalla toiminnanharjoittajan poistamaan vuokramääräalalta kiinteistöltä 179-404-62-3 osoitteessa Koppalankaari 177, kaikki jätteet ja irtotavarat määräaikaan 31.10.2026 mennessä.
Vaatimuksen tekijä on valittanut päätöksestä Vaasan hallinto-oikeuteen. Hallinto-oikeus on pyytänyt Jyväskylän rakennus- ja ympäristölautakuntaa antamaan lausunnon asiassa viimeistään 18.9.2026. Lausunnon toimittamiseksi on saatu lisäaikaa 13.10.2026 saakka. Jyväskylän kaupungin hallintosäännön 14 §:n perusteella lautakunta antaa tehtäväaluettaan koskevat lausunnot ulkopuolisille tahoille. Rakennus- ja ympäristölautakunnalla on päätöksen tehneenä viranomaisena toimivalta antaa hallinto-oikeuden pyytämä lausunto.
Valitus (lyhennetty)
Valittaja on konkurssiin asetetun yhtiön MRT Infra Oy:n toimitusjohtaja, joka tekee valituksen omissa nimissään. Valittaja vaatii, että hallinto-oikeus ensisijaisesti kumoaa teettämisuhkaisen hallintopakkopäätöksen kokonaisuudessaan lainvastaisena. Päävelvoitetta, lisävelvoitetta, teettämisuhkaa tai teettämiskustannuksia ei voida kohdistaa valittajaan henkilökohtaisesti. Toissijaisesti valittaja vaatii asian palauttamista uudelleen valmisteltavaksi vastuutahon ja velvoitteiden yksilöimiseksi. Kolmassijaisesti tulisi kohtuullistaa ja täsmentää päävelvoitteita ja lisävelvoitetta sekä pidentää niiden täyttämiselle asetettuja määräaikoja, ja poistaa tai alentaa teettämisuhan. Lisäksi valittaja vaatii, että hallinto-oikeus kieltää valituksenalaisen päätöksen täytäntöönpanon tai määrää sen keskeytettäväksi, kunnes valitus on lainvoimaisesti ratkaistu tai hallinto-oikeus toisin määrää.
Valituksessa tuodaan esille, ettei velvoitteita voida kohdistaa valittajaan henkilökohtaisesti. Toiminnanharjoittajan vastuu on kohdistunut yhtiöön, joka on ollut alueen vuokralainen ja ympäristöluvan mukaisen toiminnan harjoittaja. Valittaja tuo esille, että ensisijainen vastuu jätehuollosta ja roskaantuneen alueen siivoamisesta on jätteen haltijalla ja roskaajalla. Toissijainen siivoamisvelvollisuus kohdistuu alueen haltijaan eli kiinteistön omistajaan ja vuokraajaan Jyväskylän kaupunkiin. Valittajan mukaan vastuu ei lain nojalla siirry velvoitetun yhtiön toimitusjohtajalle henkilökohtaisesti.
Velvoitettu tuo esille, ettei hänellä ole hallintaoikeutta alueeseen, joten velvoitteet ovat mahdottomat täyttää. Vuokrasopimus on purettu 11.12.2025, joten velvoitettu ei voi päästä alueelle, eikä siten poistaa jätteitä, eikä täyttää näin ollen päätöksen päävelvoitteita ja lisävelvoitetta. Uhkasakon tai teettämisuhan asettaminen on velvoitteille suhteellisuusperiaatteen ja hallintopakon tarkoituksen vastaista.
Valituksessa on esitetty, että velvoitteet ovat yksilöimättömiä ja ristiriidassa ympäristöluvan kanssa. Osa alueella olevasta materiaalista on ympäristöluvan mukaisesti sijoitettu kentän rakentamiseen ja jätteen hyödyntämisestä on tehty Keski-Suomen Ely-keskuksen hyväksymä ilmoitus, jonka mukainen hyödyntäminen on toteutettu. Velvoitteita ei ole yksilöity riittävän täsmällisesti, että velvoitettu voisi tietää mikä materiaali on poistettava ja mikä on ympäristöluvan mukaisesti alueelle sijoitettua ja hyväksytysti hyödynnettyä kenttärakennetta.
Valituksessa tuodaan esille, että teettämisuhka ja siihen liittyvän vakuuden realisoinnin kohdistaminen konkurssissa olevaan, varattomaan yhtiöön, joka ei hallitse aluetta, ei tosiasiallisesti edistä ympäristöntilaavaan johtaa perusteettomaan varojen realisointiin. Teettämisuhan tai teettämiskustannusten ulottaminen valittajaan henkilökohtaisesti olisi kohtuutonta ja vailla laillista perustetta. Mikäli velvoitteita ei kumota, määräaikoja tulee vähintään pidentää ja velvoitteet mitoittaa siihen mikä on tosiasiallisesti ja oikeudellisesti mahdollista.
Valittaja katsoo, ettei asiassa ole riittävästi selvitetty vastuunjakoa toiminnanharjoittajan, konkurssipesän ja kiinteistönomistajan/vuokranantajan välillä, eikä jätelain mukaisia toissijaisia vastuutahoja ole selvitetty.
Valittaja hakee täytäntöönpanon kieltämistä tai keskeyttämistä, kunnes valitus on lainvoimaisesti ratkaistu.
Lausunto
Jyväskylän rakennus- ja ympäristölautakunta katsoo, että valitus tulee hylätä.
Valituksen perusteluina on virheellisesti esitetty, että päätöksen velvoitteet kohdistuisivat yhtiön toimitusjohtajaan henkilökohtaisesti. Päätöksen vaatimukset ovat kohdistettu toiminnanharjoittajaan eli MRT Infra Oy:seen. Valittajalla ei ole henkilökohtaisesti valitusoikeutta asiassa. Kun kyse on toiminnanharjoittajan toimista ennen konkurssin alkamista, hallintopakkopäätös osoitetaan konkurssimenettelyn kohteena olevalle toiminnanharjoittajalle sen viralliseen osoitteeseen. Jotta ympäristöluvan vakuus voidaan käytännössä realisoida, jätehuoltotoimet teettää ja kustannukset kattaa vakuudella, on edellytyksenä teettämisuhkainen hallintopakkopäätös.
Ympäristönsuojelulain 185 §:n mukaisesti valvontaviranomainen on varannut toiminnanharjoittajalle (velvoitetulle) tilaisuuden antaa selitys ennen asian saattamista rakennus- ja ympäristölautakunnalle teettämisuhkaisena hallintopakkoasiana ratkaistavaksi. Selityksen määräaika on ollut 10.10.2025. Velvoitetun kanssa on järjestetty neuvottelu, jossa on sovittu konkurssipesän suostumuksella, että toiminnanharjoittaja voi siivota tonttia. Toiminnanharjoittaja on siivonnut tonttia ja toimittanut siivotuista jätteistä ja tavaroista selvityksen puhelimitse. Toiminnanharjoittajalle on näin ollen annettu mahdollisuus päästä alueelle ja täyttää velvoitteet.
Valittajan mukaan velvoitteet ovat yksilöimättömiä ja ristiriidassa ympäristöluvan kanssa. Päätöksessä on velvoitettu poistamaan alueelta jätteet (tiilet, betonit, sementtihiekka ja öljysora). Edellytys näiden jätteiden hyödyntämiselle ympäristöluvan mukaisesti on laitosalueen suunnitelmallinen rakentaminen (kentän rakentamislupa). Ensimmäinen toimenpidelupa kentän rakentamiselle on haettu 2011. Suunnitelmia on päivitetty tai toimenpideluvan voimassa ololle on haettu jatkoa 2014, 2016 ja viimeisin 2022. Kentän rakentamislupa on rauennut 3.3.2025. Rakennusvalvonnan tietojen mukaan kentän rakentamista ei ole aloitettu. Lisäksi toiminnanharjoittajalta on pyydetty 3.4.2025 selvitystä kentän rakentumisen vaiheesta ja selvitystä (mitattua tietoa) siitä, miten paljon alueella on jätteitä (betonia). Vaadittua selvitystä tai suunnitelmaa ei ole toimitettu.
Ympäristöluvan lupaehdon mukaisesti jätettä saa varastoida laitosalueella enintään kolme vuotta ennen sen hyödyntämistä tai esikäsittelyä ja alle vuoden ennen sen loppukäsittelyä. Betoni- ja tiilijätteet tulee murskata soveltuvaan palakokoon, poistaa hyödyntämiskelvottomat osat ja murskeesta tulee ottaa näyte jokaista alkavaa 2500 tonnia kohti ennen niiden hyödyntämistä kenttärakenteissa. Koska alueella olevia jätteitä ei nykyisessä tilanteessa voida käyttää ympäristöluvan (lupaehdoissa mainitut; murskaus, hyödyntämiskelvottomien osien poisto ja näytteenotto) mukaisesti laitosalueen rakentamiseen, on toiminnanharjoittajalle annettu velvoite poistaa kaikki alueella olevat jätteet. Lisäksi alueen rakentaminen on toiminnanharjoittajalta tammikuussa 2024 saadun selvityksen mukaan ollut käytännössä keskeytyksissä kahden vuoden ajan.
Valittaja katsoo, ettei asiassa ole riittävästi selvitetty vastuunjakoa toiminnanharjoittajan, konkurssipesän ja kiinteistön omistajan kanssa, eikä jätelain mukaista toissijaista vastuuta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on jätelain 24 § ja ympäristönsuojelulain 22 § mukainen yleinen valvontaviranomainen, joka valvoo jätelain määräyksiä ja säädöksiä. Ympäristönsuojeluviranomainen on näin ollen kunnan erillinen valvontayksikkö. Konkurssipesä määrää konkurssipesään kuuluvasta omaisuudesta. Velallisen omaisuus käytetään konkurssisaatavien maksuun. Koska konkurssisaatava on syntynyt ennen konkurssia, käytetään ensisijaisesti kustannusten kattamiseen toiminnanharjoittajan asettamaa vakuutta.
Edellä esitetyn perusteella rakennus- ja ympäristölautakunnan päätös ei ole ollut lainvastainen. Valitus tulee hylätä. Asiaa ei tule palauttaa uudelleen valmisteltavaksi. Vastuutaho on niin alkuperäisen hallintopakkopäätöksen kuin tämän vastauksen perusteluiden mukaisesti yksilöity riittävällä tavalla. Toiminnanharjoittajaan kohdistettuja velvoitteita on lisäksi perusteltu ja yksilöity tarkemmin yllä olevassa lausunnossa. Päävelvoitteet ja lisävelvoite sekä niiden täyttämiselle asetetut määräajat tulee pitää rakennus- ja ympäristölautakunnan päätöksen mukaisena.
Ehdotus
Esittelijä
-
Petteri Ahonen, ympäristönsuojelupäällikkö, petteri.ahonen@jyvaskyla.fi
Rakennus- ja ympäristölautakunta päättää antaa Vaasan hallinto-oikeudelle edellä olevan lausunnon.
Päätös
Päätösehdotus hyväksyttiin.